Täällä taas yksin viimeisenä hereillä, muksut nukkuu ja iskäki nukkuu :) Mäki meinasin sammua jo puoli yheksän, mutta heräsin kumminkin vielä tv:tä kattoon.. Muistin samalla jotta mullahan olis täällä tällänenki missä vois käydä kirjoittelemas.. Huomenna voisin muutaman kuvanki laittaa, nyt en jaksa alaata säätään..
Vieraitaki tuosa käväsi, veljen vaimo kävi kertomassa ulkomaan reissustansa, kyllähän tuli itelläkin hinku lomille ja varsinkin tämän päivän jälkeen, kun poijat on taas näyttäny osaamistaan tinttailun osalta.. :P Riiakaan ei alannu isänsä kans millekkään, äitin syli ja seura vaan kelpas..Huoh, kylläpä on kuunneltu taas kitinää kaikkien perheenjäsenten osalta..
Mutta onpa se toisaalta mukavaa,ettei tuu aika pitkäksi, ei ehdi turhia mietiskellä, varsinkin nyt kun suru on vielä kumminkin niin pinnassa itellä... Tänään taas ääneen sanoin,etten voi vieläkään uskoa että se oli just meidän Ekkuli jonka hautajaisissa me oltiin... Vieläkin mä odotan,että se kurvaa autolla pihalle, ja tulee lukemaan lehdet meille, kuuntelee poikien mettätarinoita ja sanoo Riiaa Paapan pimuksi...Voih, ikävä on niin jotain sanoinkuvaamatonta, jotain niin repivää, etten ees pahimmalle vihamiehelle toivoisi tälläistä...Mitäpä sitä voi sanoo, muuta kuin että elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti