Niitäpä juuri, pyörii päässä tämän tästä... Iskäkin jo tänään sanoi, että mikäs meirän äitiä vaivaa, kun se on ollut niin "masentunu" muutaman päivän.. No eipä siihen oikeen osaa vastata, monia monia asioita on mielen päällä, ja vaikka tässä kaiken tapahtuneen jälkeen, oon luvannu ittelleni,että elän joka päivän kuin viimeisen,ettei mitään pidä jättää kesken, niin silti ei saa ittestään irti,että sanois esimerkiksi aina jos joku vaivais jossain asiassa.. Miksi meidät opetetaan jo pienestä pitäen sulkemaan kaikki sisälle? Omassa mielessä vain sais pyöritellä, koska muille pitää näyttää että kaikki on hyvin.. No ei siinä, ei mun asiat nyt ihan niin huonosti ole, mitä tästä vois aatella, harmittaa vain, välillä paljon, välillä vähän...
Ehkä tähän suruunkin kuuluu hyvät ja huonot päivät, tänään on ollut taas surullinen päivä, itkettää ja vituttaa..
Ärsyttää kun lapsille tulee tiuskittua pienistä asioista.. Ne kun ei ymmärrä miksi äiti on surullinen..
Aaaahhhh... Antaapa nyt surullisten asioiden olla..
Onneksi sain tänään myös iloisia uutisia, nekään ei ole vielä varmoja, mutta peukut pystyssä täällä oottelen lisää uutisia! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti